Siirtyminen etäkouluun tapahtui hetkessä. Emme juuri ehtineet varautua asiaan ja siksi yhtenäisten käytäntöjen hiominen jäi. Käytettävistä sähköisistä ympäristöistä ehdimme sopia, käyttäisimme Google GAFE -järjestelmän sovelluksia, koska ne ovat oppilaille valmiiksi tuttuja.
Pohdin ensimmäisenä, miten ihmeessä toteutan suunnittelemani kokeet. Sain hyviä vinkkejä kollegoilta sekä livenä, että sosiaalisessa mediassa. Hyvin pian tehtävien alettua virrata Classroomiin huomasin, että siinähän minulla on dataa vaikka kuinka! Ilmoitin kaikille ryhmilleni, että en pidä kokeita vaan arvoin tehdyt tehtävät. Tämä tarkoitti sitä, että jokainen tehtäväpalautus oli käytävä läpi numeron näkökulmasta. Se ei ollut suuri lisä siihen, että joka tapauksessa koin niitten läpikäymisen ja palautteen annon välttämättömäksi. Laitoin noin joka kolmanteen palautteeseen tiedon, minkä numeron tasoisesti oppilas oli siihen mennessä tehtäviä tehnyt.
Toinen linjaus koski live-oppitunteja. Päädyin siihen ratkaisuun, että en pidä oppitunteja tiettyyn aikaan. Olin lukenut asiasta kommentteja sosiaalisesta mediasta ja minua puhuttelivat ne mielipiteet, jotka kannustivat rikkomaan perinteisen lukujärjestyksen luomia rajoitteita. Lisäksi kovin suuri livetuntien määrä kuormittaisi verkkoa, monilapsisissa kodeissa ei välttämättä riitä laitteita jne. Päivystin kuitenkin Meet-videoneuvottelussa oppituntien aikana tukiopetustyyppisesti. Sinne ilmaantui joitakin oppilaita välillä, joko oma-aloitteisesti tai minun aloitteeni jälkeen. Päivystin Meetien lisäksi chatissa koko koulupäivän ajan ja vastailin jatkuvasti Classroomin kommentteihin.
Olin suunnitellut jo aiemmin ottavani ohjelmointiosuuden 9.luokilla maalis-huhtikuussa. Epäonnisesti se sattui juuri etäopiskeluaikaan, päätin pitää sen siitä huolimatta. Ohjelmoimme Studeo-ympäristössä. Ohjelmointi osoittautui vaikeaksi itseopiskelun näkökulmasta ja luulen, että jälkiviisaana olisin jättänyt sen pois. Kyseessä on muusta matematiikasta niin poikkeava osa-alue, että sen filosofian avaaminen olisi vaatinut enemmän kuin itse luettavan materiaalin ja muutaman opetusvideon, vaikka videoista sainkin kiitosta.
Opetusvideoitten tekeminen oli mielenkiintoista. Liitin melkein joka tehtävään videopätkän, joko itse tekemäni tai valmiina Youtubesta löytyvän. Tein videoita Screen-o-maticilla tietokoneen ruudulta nauhoittaen, käytännössä valmiitten Powerpoint-esitysten päälle puhuen. Toinen tapa oli nauhoittaa puhelimella joko vihon sivua samalla kirjoittaen ja puhuen, tai oppikirjaa samalla selittäen. Puhelimella nauhoittamisessa verraton apu oli pieni pöytäjalusta, jonka jalat taipuvat. Sen sai viritellä joko pöydälle seisomaan tai taivutella vaikka roikkumaan tuolin selkämyksestä. Tässä vastaan tuli ongelma, joka ei ratkennut: puhelin päätteli ilmeisesti asennon perusteella, kuvataanko vaaka- vai pystyvideota. En keksinyt, miten asennon voisi pakottaa tietyksi, joten välillä video vain oli nauhoittunut väärinpäin ja piti kuvata uudelleen.
Windows 10 -käyttöjärjestelmästä löytyi myös googlettamisen jälkeen videoeditori! Sen saa auki, kun klikkaa videotiedostoa hiiren oikealla napilla, avaa sovelluksessa "Kuvat" ja sieltä valitsee videon luonnin ja muokkauksen. Näin onnistuin tekemään Screen-o-matic-pätkistä ja puhelimella nauhoitetuista klipeistä yhdistelmiä. Videot siirtyvät puhelimelta kätevimmin piuhalla USB-portin kautta (se johto, jolla puhelinta ladataan, toimii tässä).
Etätyöskentely innosti alussa, mutta loppua kohden se alkoi puuduttaa. Oppilaita oli jo ikävä ja istuminen sai lihakset jumiin. Jos etätyöskentely olisi jatkunut pidempään, olisi ergonomiaan ollut pakko kiinnittää enemmän huomiota. Kokonaisuutena kokemus oli kuitenkin erittäin opettavainen ja mielenkiintoinen.
